Lainsäädäntöä

Viime vuosina palvelujen tarjonta on entistä enemmän vapautunut. On herännyt huoli kuluttajien asemasta. Oleellinen vaatimus yleishyödyllisille palveluille on se, että kohtuuhintaiset ja laadultaan hyvät palvelut ovat kaikkien saatavilla. Euroopan komissio hyväksyi toukokuussa 2004 valkoisen kirjan yleishyödyllisistä palveluista. Tämä pohjautui vastaavaan Vihreään kirjaan ylishyödyllisistä palveluista vuodelta 2003. Valkoisen kirjan mukaan tarvitaan järjestelmällistä toimintaa, jotta voidaan tunnistaa ja tunnustaa ominaispiirteet yleishyödyllisille palveluille sekä sosiaali- ja terveyspalveluille. Niiden toimintamahdollisuuksia tulee täsmentää sekä uudistaa niiden toimintaa yleensäkin.

Vuoden 2005 heinäkuussa komissio otti käyttöön Altmark-paketin nimellä kulkevat periaatteet. (Altmark viittaa saksalaiseen valtion tukea saavaan bussiyhtiöön.) Komission päätöksessä määritellään ehtoja, joilla yrityksille korvataan palvelujen tuottamisesta maksettavia kuluja. Altmark-periaate merkitsee käytännössä jäsenvaltioille vapautta määritellä yleishyödyllisiin taloudellisiin palveluihin liittyvät tehtävät.

Ensimmäisenä toimenpiteenä mainittujen tavoitteiden suuntaan oli komission tiedonanto huhtikuussa 2006 yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista Euroopan unionissa. Siinä määriteltiin tämän palvelusektorin piirteitä sekä annettiin joitakin suuntaviivoja. Lisäksi jäsenvaltioita ja toimijoita kehotettiin valmistelemaan jatkotoimenpiteitä.

Neuvotteluprosessissa kävi ilmi joitakin oleellisia asioita. Suurimmat ongelmat unionin säännösten soveltamisessa tässä vaiheessa eivät johdu säännöistä itsestään, vaan paremminkin siitä, että julkinen valta ja palvelujen tarjoavat eivät tunne säännöksiä tai niitä ei ymmärretä oikein. Ei ehkä ole tarvetta muuttaa näitä säännöksiä, mutta on tarpeen tarkastella niitä tarkemmin.

Portugalin puheenjohtajakaudella kokoontui Lissabonissa syyskuussa 2007 foorumi käsittelemään yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja. Euroopan parlamentin päätöslauselma (A6-0275/2006) oli yhteenveto Valkoisen kirjan käynnistämistä EU-instituutioiden ja eri toimijoiden välisistä keskusteluista. Päätöslauselma tukee Valkoisessa kirjassa asetettuja periaatteita sekä toimenpiteiden tärkeysjärjestystä. Todetaan, että ei ole mahdollista määritellä yleishyödyllisiä palveluja täysin yhdenmukaisesti. Ei voida laatia yhtä puitesäännöstöä, vaan EU:n ja erityisesti komission tulee jatkossa toimia eri osapuolten kanssa, jotta EU-lainsäädännölle saadaan aikaan selkeämmät periaatteet ja säännöksistä tulee yhtenäiset. Subsidiariteettiperiaate tulee huomoida.

Komission tiedonanto yleishyödyllisistä palveluista lokakuulta 2007, mukaan lukien yleishyödylliset sosiaalipalvelut, on hyvä yhteenveto neuvotteluprosessista.

Kuluttajavirasto on ottanut kantaa yleishyödyllisiin palveluihin ja Suomen kuluttajansuojalain soveltumiseen yleishyödyllisiin palveluihin. Lue asiasta.